Tänään minulla oli ensimmäinen sellainen päivä, jollaisia muut varmaan ajattelevat kotiäideillä olevan jatkuvasti. Tein koiran kanssa pitkän aamulenkin merenrannalla auringonpaisteessa. Tein innoissani hirveän kotijumpparääkin ja vielä sen päälle vatsalihastreenin. Suihkun jälkeen söimme poikien kanssa isot kupilliset jätskiä; istuin jätskikuppi kädessä sohvalla ja katsoin Gilmoren tyttöjä norjankielisellä tekstityksellä. Hoidin pari virallista asiaa tietokoneella, minkä jälkeen vein jäppiset "takapihan rantaan" uimaan. Aah, miten ihanan letkeää menoa ilman aikatauluja! Sain tehdä niitä asioita, joista itse nautin, ja lapsetkin olivat tyytyväisiä pihaleikeissään ja pelihetkissään. Täydellistä.
Sain postissa parin viikon odottelun jälkeen minun ja poikien norjalaiset henkilönumerot. Nyt minulla on mahdollisuus saada oma pankkitili, jee! Ilman henkilönumeroa en olisi voinut saada edes mieheni luottokorttiin rinnakkaiskorttia, joten tämä olikin aikalailla pakollinen juttu. Toistaiseksi kyllä mieheni minulle antama viikkoraha on riittänyt mainiosti pakollisiin kuluihin, joten eihän tässä hätiämitiä. Säilytystilojen vähyys kotona on aiheuttanut sen, että minun ei edes tee mieli käydä vaateostoksilla, koska mitään uutta ei kuitenkaan mahdu mihinkään. Päätin, että jokaista uutta vaatehankintaa kohti joku entinen riepu täytyy hävittää, vaikka miten olisi houkutteleva mahtiale naapuriostarilla. Tai sitten käymme suosiolla taas Ikeassa.
Illalla meillä oli tämän viikon viimeinen norjankielen tunti. Kyseessä on tiivis intensiivikurssi, johon sisältyy opetusta kaksi tuntia päivässä neljänä päivänä viikossa kolmen viikon ajan. Ensimmäisen viikon aikana opettajia on ollut kaksi, joista toinen on keskittynyt lasten opettamiseen ja toinen aikuisten. Opettajat tulevat meille kotiin, mikä tekee tästä järjestelystä älyttömän helpon (kiitos mieheni työnantajan!). Halusimme päästä kieliopinnoissa alkuun ennen koulun alkua, jotta pojat ymmärtäisivät ja osaisivat tavallisimmat fraasit ja hieman perussanastoa. Omalta osaltani olen todennut kouluruotsipohjalta, että neljän opintopäivän jälkeen uskallan käyttää ruotsi-norjasekoitustani jo lähikaupassa ja koiraihmisille rupatellessani. Uskallan yrittää sanoa jo pitkiäkin lauseita, vaikka väkisin tulee huonoa ruotsiakin väliin ja välillä pitää kysyä kesken kaiken englanniksi, että mikä se-ja-se sana on norjaksi. Meillä on mahtavat opettajat, joiden seurassa on helppo rentoutua ja tehdä parhaansa. Olemme saaneet kehujakin, myös aikoinaan ruotsin opiskelua inhonnut mieheni, ja lapset ihan odotetusti kehittyvät huimaa tahtia. Nyt sanotaan jo sujuvasti "Hvordan går det?" ja "Jeg heter xx og kommer fra Finland. Jeg är xx år gammel og bor i Baerum." Pojatkin alkavat hiljalleen ymmärtää opettajien puhetta, mikä tuntuu hienolta tässä vaiheessa!
Huomenna yritämme saada viimeisetkin tavarat paikoilleen ja loput muuttolaatikot ja muut roskat kuskattua jäteasemalle. Olisi ihanaa saada kuistikin siistiksi, jotta voisimme viikonloppuna istuskella ulkona ja nautiskella ilta-auringosta. Tuo kielen opiskelu läksyt ja kertaaminen mukaanlukien on ollut sen verran rankkaa koko perheelle, että olemme ansainneet rennon viikonlopun ja jotain kivaa yhteistä tekemistä. Hyvillä mielin ja tyytyväisenä iltapuuhiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti