Muuttokuorman purkua ja muuttofiiliksiä

Muuttokuorma saapui tiistaina Lilleruts veille. Heräsimme ja söimme hotellissa aamiaisen aikaisin, jotta olisimme hyvissä ajoin kuormaa vastassa. Olimme viihtyneet Scandicissa erinomaisen hyvin ja ensimmäisistä päivistämme Norjassa jäi minulle myös siitä syystä hyvä mieli ja iloisia muistoja. Päivät olivat rentoja lomapäiviä, joina käveleskelimme koiran kanssa pitkin merenrantaa ja pojat kirmasivat leikkipuistoissa, kävimme valmistamassa ja syömässä päivällistä uudessa, tosin vielä tyhjässä, kodissamme ja pojat ryntäsivät kuistilta merenrantaan uimaan aina sään salliessa. Ihanaa olemista!

Toisena päivänä saapumisemme jälkeen olimme jälleen "takapihan rannalla" riekkumassa; pojat ja Loimu ulvoivat naurusta keskenään vedessä ja minä pidin Loimua hihnassa rannalta käsin. Joku pariskunta käveli rantapolkua pitkin ohitsemme ja katsoivat meitä pitkään. Ajattelin heti, että paheksuvat, kun uitan koiraa tällä rannalla ja oliko se sittenkin kiellettyä. Kohta joku tervehti selkäni takana ja iloisesti vastasin, minkä jälkeen vasta älysin, että tervehdys tuli suomeksi! Kuinkas sattuikaan, että ensimmäinen tuttavuuteni Fornebussa on suomalainen perhe, joka asuu parin talon päässä meistä. Mainio juttu myös siinä mielessä, että samalla lapsille löytyi melko samanikäinen kaveri, jonka kanssa ovat samassa veneessä, uusia tulokkaita vieraassa maassa. Kolmestaan ovatkin sitten touhunneet omia juttujaan siitä asti. Tuntuu kodikkaalta, kun lapset jo tulevat ja menevät ulko-ovesta itsekseen ja hääräävät itsenäisesti kaikenlaista. Jäppikset ovat kyllä maailman reippaimmat matkalaiset ja muuttajat; tuntuu uskomattomalta, ettei kumpikaan ole murehtinut muuttoa yhtään! Keksivät vain kilpaa kehuttavaa uudesta kodista ja ympäristöstä. Ehkäpä koti-ikävä tai muuttojärkytys tulee vasta myöhemmin?

Viiden päivän ajan olemme purkaneet muuttolaatikoita aamusta iltaan ja järjestelleet tavaroita paikoilleen (tai siis minä olen, sillä Jani on ollut päivät töissä). Kun muuttaa isohkosta omakotitalosta pienempään asuntoon (166 m2 -> 114 m2), suurimmaksi ongelmaksi muodostuu vääjäämättä säilytystilan vähyys. Edellisessä kodissamme meillä oli iso vaatehuone, jossa oli monta metriä tankotilaa ripustettaville vaatteille ja paljon hyllyjä. Täällä meillä on pieni vaatehuone, jossa on kaksi vaatekaappia, joissa on kummassakin lyhyt tanko ja muutama hylly. Ei mitään mahdollisuutta saada vaatteita mahtumaan niihin, vaikka ennen muuttoa hävitimme vaatteita monta jätesäkillistä. Entäs mihin liinavaatteet pitäisi ängetä? Pyyhkeet, kengät ja käsilaukut? Ensimmäistä kertaa koskaan mieheni oli valmis lähtemään Ikeaan ostoksille. Hankimme sieltä vaatehuoneeseen vaatetangon, johon ripustimme lokerikot neuleita ja mekkojani varten. Muut ripustettavat vaatteemme jouduimme laittamaan lasten kaappeihin. Vaatehuone on nyt tupaten täynnä, mutta mahtuu sinne sentään vielä ovesta sisään.

Vanhan kotimme keittiö oli 26 m2 ja siellä oli hirvittävän paljon kaappitilaa. Hävitimme, myimme ja annoimme keittiötarvikkeita pois, mutta silti ns. pakollisten tarvikkeiden mahduttaminen uuteen keittiöömme tuntui mahdottomalta. Ikeasta löysimme ison laatikoston, johon saimme tungettua sekä keittiötarvikkeita että liinavaatteita, koiran tavaroita sekä kynttilöitä ym. pientä tavaraa. Yksi ongelma ratkaistu, mutta jouduin kyllä syömään sanani, sillä olin vannonut, että yhtään enempää tavaraa ei tähän kotiin osteta ennen kuin on hävitetty jotain vanhaa. Lisäksi hankimme eteiseen vaatekaapin kaveriksi naulakon vieraiden takkeja ja hansikkaita ja hattuja varten, koska syksyn tullen joka paikka tursuaa lasten pipoja, kaulaliinoja ja sormikkaita. Eteinenkin on valmis!

Olohuone ja ruokailutila ovat ihanan suuret ja huonekalumme mahtuvat sinne mainiosti. Koska olemme asunnossa vuokralla ja haluan säästää kaunista lankkuparkettia naarmuilta välttyäksemme ylimääräisiltä korvauksilta myöhemmin, haimme taas kerran Ikeasta ison maton ruokailuryhmän alle.

Jännä juttu muuten, että itse olen vuokralaisena tosi varovainen ja tarkka asunnon suhteen, mutta harkitessani antavani oman talomme vuokralle olin jo etukäteen vakuuttunut siitä, että mahdolliset vuokralaiset tuhoaisivat sen tavalla tai toisella. Erikoinen tämä ihmisen mieli.

Uuden asuntomme miinuksia ovat

• säilytystilan vähyys, kuten jo totesin
• saunan puute
• melkein liian pienet lastenhuoneet; ne ovat heti sotkuisen näköiset, kun jokin lelu jää levälleen, eikä lattialla oikein mahdu leikkimään

Uuden asuntomme plussia ovat

• valoisuus; olohuoneen koko seinän kokoinen ikkuna ja asunnon ikkunoiden asemointi siten, että naapurit eivät näe toisiaan ikkunoista
• merinäköala ja suora käynti takaovesta rantaan.
• riittävä neliömäärä ja huoneiden lukumäärä
• postilaatikko ulkoseinässä heti oven vieressä!
• vaaleat ja laadukkaat materiaalit, laadukkaat ja uudenveroiset kodinkoneet, kuivausrumpu
• kaksi kylppäriä, aikuisille omansa makuuhuoneen yhteydessä
• tekninen tila keittiön yhteydessä; oven taakse saa siivousvälineet ym. tarpeellisen, jota ei halua näkyville
• tilava takakuisti ja pensasaita näkösuojana
• parkkihalli ja tilava sisävarasto
• jätekuilut ulko-oven lähellä, lajittelumahdollisuus
• pihan hoitaa huoltoyhtiö eli ei piha- eikä lumitöitä! ISO plussa minulle!

Lisäksi palvelut ovat kivenheiton päässä ja lähimmälle bussipysäkille kävelee kymmenisen minuuttia. Luonnon helmassa, mutta lähellä kaikkea. Kaunis, uusi asunto.

Koko muuttohässäkkä on sujunut uskomattoman jouhevasti ja kivuttomasti muuttokuorman pakkaamista ja purkamista lukuunottamatta, mikä oli hirvittävä urakka. Elämisen aloitus Norjassa ei tunnu mitenkään kummalliselta tai haastavalta, mikä on aika hassua, kun ajattelee, että pohdimme tätä ratkaisua kolmen vuoden ajan. Missä se vaikeus on? Enää en keksi yhtään syytä, miksi emme olisi muuttaneet, ja mielestäni olisimme voineet muuttaa jo paljon aiemmin, mikäli tätä mahdollisuutta olisi tarjottu meille jo silloin. Tutut ovat sanoneet, miten rohkeita olemme, kun muutamme ulkomaille, ja miten ison päätöksen olemme tehneet. Täällä me nyt elelemme jo ihan tutulta tuntuvaan tapaan; ulkoilemme koiran kanssa, käymme kaupassa, pyykkäämme ja laitamme ruokaa. Lapset touhuavat pihaleikeissä ja käyvät kaverilla.

Tuntuu omituiselta, ettei tämä tilanne stressaa, jännitä tai ahdista mitenkään, vaan jotenkin olemme sujahtaneet paikalleen tähän uuteen kuvioon kuin itsestään. Ehkä olemme matkustelleet niin paljon, että sopeudumme uusiin ympyröihin nopeasti. Esikoinen totesi yhtenä aamuna, että häntä ei yhtään harmita, että muutimme tänne. "Täällä on tosi ihana uusi koti ja uimaranta ihan vieressä ja kaverikin löytyi heti." Vanhat kaverit ovat Skype-puhelun päässä ja nettipelejä voi edelleen pelailla yhdessä.

Ensi viikolla meillä alkaa norjan kielen opinnot. Meille tulee kotiin kaksi opettajaa kolmena päivänä viikossa kuukauden ajan. Halusimme oikean tehokurssin ennen koulun alkua, jotta pojat ymmärtäisivät edes perusfraaseja ja muutamia sanoja, ja me aikuisetkin haluamme päästä alkuun puhekielen ymmärtämisessä ja puhumisessa. Koulun alkuun on enää muutama viikko aikaa ja luulen, että ensimmäistä koulupäivää tullaan kyllä jännittämään.