sunnuntai 16. elokuuta 2015

Aamulla alkaa arki

Tänä yönä ei varmasti nukuta. Lapsia kyllä, koska ovat hyvähermoisia ja jo paljon uutta kokeneita maailmanmatkaajia pieneen ikäänsä nähden, mutta minua ei. Murehdin aina lasten kannalta tärkeitä asioita etukäteen (ja myös jälkikäteen), ja huomenna on Erityisen Jännittävä Päivä, sillä pojilla on ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa. Poikien varsinainen lähikoulu on kivenheiton päässä kotoa turvallisen pyörätien päässä, mutta aluksi he menevät ns. innföringsklasselle eli perehdytys/sopeutumisluokalle, joka järjestetään 15 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevalla koululla. Käytäntö tuntuu varsin järkevältä; maahanmuuttajille, joilla ei ole norjan kielen taitoa, järjestetään keskitetysti kaksikielistä opetusta omalla "mamu-luokallaan". Saavat rauhassa omaan tahtiinsa keskittyä pääasiassa opiskelemaan norjaa, ja kun kielitaito on riittävä, voivat siirtyä omaan lähikouluunsa. En tiedä, millainen käytäntö on muualla Norjassa, mutta Baerumissa kunta myös maksaa lapsille bussikortin. Meiltä kyseiseen kouluun pitäisi kuitenkin mennä kahdella bussilla ja matka kestäisi kävelyosuuksineen melkein tunnin, joten olen taas kerran tyytyväinen tekemääni ratkaisuun olla kotiäitinä tässä kohtaa, koska olen vapaa kuskaamaan lapsia mennen tullen. Tuntuu jopa mukavalta, että saan päiviini sisältöä.

Tähän päivään asti olemme lilluneet pumpulissa. Nauttineet kesälomasta täysin rinnoin. Uineet "omassa rannassa", lökötelleet takapihan kuistilla, tehneet kävelyretkiä Loimun kanssa. Tutkineet lähiympäristöä ja tutustuneet paikkoihin. Ihanaa, kiireetöntä elämää. Tämän paremmin ja rennommin ei uusi elämämme olisi voinut alkaa. Ei pötköttelyäkään silti loputtomiin jaksa ja tuntuukin, että olemme saaneet akut ladattua ja olemme valmiita uusiin virityksiin. Syyslomakin on jo melkein lähellä.

Tekemättömät pakolliset hommat tuppaavat lopulta tympimään, joten tänään otimme härkää sarvista ja hoidimme viralliset kuviot loppuun. Tilasimme Janille Kela-kortin (minulla ja pojilla on jo), mikä onnistui kätevästi muutamaa linkkiä painamalla netissä. Varasimme meille kunnallisen perhelääkärin, mikä myös onnistui kätevästi netissä. Perhelääkäriin ollaan ensimmäisenä yhteydessä kaikissa terveysasioissa ja hän sitten ohjaa tarvittaessa eteenpäin erikoislääkärille. Netissä on lista kaikista systeemiin kuuluvista lääkäreistä ja sinne ihmiset voivat lähettää kommentteja ja antaa arvosanan lääkärilleen. Torppasimme lähimpänä kotiamme toimivan naislääkärin, jonka sanottiin olevan ylimielinen ja liian kiireinen kunnolla keskittymään potilaaseen. Valitsimme yli 70-vuotiaan mieslääkärin, joka myöskin toimii tässä lähistöllä ja joka oli saanut pelkästään ylistäviä arvioita. Perhelääkärin saa tietysti vaihtaa pari kertaa vuodessa, jos kemiat eivät kohtaa hänen kanssaan. Suosituimpien lääkäreiden potilaslistat ovat täynnä eivätkä he ota listoilleen uusia potilaita, joten pitää tyytyä lääkäriin, jonka listalla vielä jostain epäilyttävästä syystä on tilaa. Luulenpa, että naisten asioissa käyn kuitenkin yksityisellä mieluummin kuin menen selittämään sedälle asioitani.

Jotta systeemit eivät kuulostaisi liian hyviltä, lapsilisähakemuksen lähettäminen ei onnistunut, koska sivusto ei toiminut kunnolla. Se jäi siis vielä To Do -listalle samoin kuin etäkoulu Kulkurin kursseille ilmoittautuminen, mistä kerron lisää myöhemmin. Vakuutusasiat ovat myös työn alla, mutta eivät ole siitä yksinkertaisimmasta päästä.

Huomenna alkaa myös Veikan uintikoulu. INN:n avustuksella löysimme hänelle sopivan uimaseuran kotikunnastamme ja saimme heiltä seuran yhteyshenkilön yhteystiedot. Uimaseuran Ida valitsi Veikalle sopivan ryhmän, jonka harjoitusaikataulu on melko tiukka, sillä treenit ovat neljänä iltana viikossa. Harmikseni juuri kyseinen ryhmä harjoittelee eri hallilla, jonne on 25 minuutin ajomatka kotoa. Kimppakyydit ovat kuulemma suosittuja ja suht lähellä uimahallia olisi myös SATSin kuntosali, jolla voisimme käydä harjoitusten aikana itse treenaamassa. Eiköhän tähänkin kuvioon arki luo rutiininsa!

Nyt nukkumaan, jotta jaksan aamulla olla skarppina. Ensimmäinen koulupäivä kestää vain pari tuntia mamu-lapsille ja vanhemmat saavat olla mukana, joten emmeköhän me selviä.


3 kommenttia:

  1. Miten arki on sujunut? Et ole ehtinyt päivittää ollenkaan koulun alkamisen jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Moikka! Kiitos kysymästä, arki sujuu ja rullaa jo oikein mukavasti! Tällä blogillani oli viimeisten postausten kohdalla enää niin vähän lukijoita, ettei tuntunut tarpeelliselta tai järkevältä enää jatkaa blogin kirjoittamista. Siihen on kuitenkin käytettävä aikaa ja energiaa, ja jos aihe ei muista tunnu järin kiinnostavalta (tai kirjoitustyylini ei viehätä) niin helpommalla pääsee, kun päivittää kuulumisiaan lyhyesti Facebookiin. :-) Matkablogi taisi olla enemmän se mun juttu ja sen voin vielä joskus herättää eloon, kun on sen aika. Jostain syystä englanniksi kirjoittaminen myös tuntuu sujuvammalta kuin suomeksi.

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän sen ihan hyvin. Omakin blogini on ollut katkolla hetken, kun ei se tunnu kiinnostavan ketään. Nyt sitä on kommentoitu jonku verran, että blogaan nyt ainakin vielä tämän viikon.
    Minä luin mielelläni kuulumisia täältä blogista, Fb:ssä ne katoaa niin äkkiä uutisvirtaan. Mutta täytyy seurailla enemmän siellä

    VastaaPoista